just be good to green

Jos mun pitäisi sanoa jotain mitä mä oon oppinu mun harjoittelujakson aikana Prismassa nii ensimmäiseks voin sanoa että vauvan-, koiran-, sekä kissanruokia on ihan älyttömän paljon. Mun lemppari noista muksuruuista on nauravat nakit risotto piltti, maku täytyy olla melko karmaiseva.. Osaan pikkuhiljaa teollisten osaston paremmin kuin oman huoneeni, yhteensä 28 tunnin hyllyttelyn jälkeen alkaa tavaroiden paikat pikkuhiljaa jäädä mieleen.. Etenemismahdollisuudet? Saada edes yksi lava purettua pois päivän aikana herranjestas, no chance.

Rankan duunipäivän pelasti taas vaihteeksi pasta-ateria, nyt yksin kotona ollessa ja varsinkin duunin jälkeen ei ruuanteko huvita yhtään. Levy päälle, pussi kattilaan ja tsädää 5 min päästä pasta-ateria on valmis.

Ainiin, kun odotin bussia ompun edessä eräs nuorehko nainen istuutui mun viereen ja alko sitten valittaa tästä ällöttävän painavasta ilmasta johon yhdyin hetipaikalla. Koko bussimatka kului sitten jutustellen, pääosin naisen elämästä; ihmissuhteista, ulkonäköpaineista, rakkaudesta, lapsuudenystävistä..

Mä ihailen ihan älyttömästi tämänlaisia ihmisiä jotka "without loosing their faces" uskaltavat puhua unohtaen meidän perus mattimeikäläis-suomalaisten mykkämäisyyden. Ja en viittaa siitä että ihailisin päihtyneitä ihmisiä jotka päissään tulevat puhumaan vaan sitä kun ihan järkevät ihmiset, tässä tapauksessa parhaassa iässään oleva nainen, tulee puhumaan. Siitä ei avoimuuden huippu voi olla kaukana.

Naisen sanat eivät olleet tyhmiä vaan mieleenpainuvat vinkit sekä kertomukset saivat uuden arvostuksen yksilöllisyyttä kohtaan mussa kasvamaan. Hassua kuinka 20 minuuttia toisen elämästä voi vaikuttaa ihmiseen näin..