a choppy, yet sincere apology

Voi että tätä mun (epä)onnea, tää työnarkomaanin elämä puhuttelee mua aikaisemmin kuin mitä olisin koskaan luullut.. Noei vaiskaan mutta tuntuu siltä ettei nää duunit lopu kun yhden perään tulee heti toinen. Tällä kertaa tapaus on tämänlainen; rupean pitämään 10-vuotiaalle tytölle kerran viikossa pianotunteja. Mä en kyllä tosiaankaan valita, päinvastoin saan olla iloinen että mulla on tänä vuonna ollut niin hyvä tuuri töiden suhteen! Toivotaan vaan että tää jatkuis samanlailla myös ens vuonna.

 Tämä päivä ei ollut kummoisempi, koulua ja äidin vaatekaapin tyhjennystä. Tyhjennyksen myötä kaappiini eksyi kaksi viimetalvena ostettua neuletta; samanlaiset mutta toinen ruskea ja toinen harmaa. Eipä päivä oliskaan paljon parempi voinut olla; työtarjous ja uusia vaatteita tuhlaamatta penniäkään. Jeejee mutta nyt mä lähden äiti alkaa käydä kärsitmättömäksi joten lähdenpä tästä hieman sosialisoitumaan ja mepäs nähdään jälleen kerran huomenna. Ciao!