perjantai 17. syyskuuta 2010

our fingerprints don't fade away from the lives we touch

Ei löydy sanan sanaa, ei ajatuksen ajatusta. Pää lyö ihan tyhjää. Hirveän sekaiset fiilikset kaikesta, kirjoitukset pistää lievästi sanottuna pakan sekaisin. Taukoilua tulee olemaan mutta lokakuussa viimeistään palaillaan. Ajan kuluksi lainatkaa Brothers sekä Remember me, parhaat elokuvat mitkä olen eläissäni nähnyt. Kaksi hyvää syytä itkeä kaikki murheet pois sillä nämä elokuvat eivät jätä ketään kyyneleittä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti