Noniin. Tässä otsikossa on mun mielestä jätetty tulkinnan varaan sen verran että puhutaanko ihastuksista vaiko ihan rakkaus rakkaudesta. Pistän nyt molemmat tulemaan vaikka sana crush paremmin kuvailisi tuota ihastusta, mutta tuskin ekstra informaatiosta haittaakaan on ;---) vai?
Ensimmäisen kerran mä ihastuin oikeasti joskus 4-5 vuotiaana mun naapuriin. Olin silloin ainoa tyttö koko talo-yhtiössä joten olin tottunut poikien kanssa leikkimiseen. Tämä kyseinen poika asui miltei kotini vieressä ja mehän leikittiin sitten joka päivä. Mä muistan kuinka kerroin ympäri sukua kuinka ihastunut mä olin mun naapuriin, tää ihastushan pysy useamman vuoden ajan. Suunnittelin jo perhettä ja prinsessahäitä mutta mun unelmat pirstoutu kun tää poika muutti meidän taloyhtiöstä pois. Eihän se kauas muuttanut mutta tän jälkeen ei oltu oikeastaan enää ystäviä. Jälkeenpäin me ollaan taas löydetty toisemme ja ollaan saatu nauraa jonkin verran kaikille yhteisille lapsuuden muistoillemme. Ei me ehkä ystäviä enää olla, tuttuja pikemminkin :--)
Mä oon ollut elämäni aikana ihastunut niin monta kertaa etteivät sormet enää riitä laskemaan niitä. Mun ihastukset vaihteli samaa rataa kuin päivän sää mutta ihastuksina ne aina pysyi. Mä oon vaan kerran elämäni aikana ollut rakastunut ja sitä mä olen vieläkin. Ehkä on tyhmää näin nuorena sanoa että rakastan yhtä ihmistä mutta en mä tätä tunnetta paremminkaan voi kuvailla. Mä puhun siis mun nykyisestä poikaystävästä, Otosta.
Me tutustuttiin Oton kanssa vahingossa kuinka kliseiseltä tämä kuullostaakin niin irc-galleriassa. Jälkeenpäin me tajuttiin et onhan meillä yhteisiäkin tuttuja. Mulla oli ennen ollut samatapaisia säätöjä jotka olivat osoittautuneet totaalisen kusipäiksi joten mulla ei ollut mitään odotuksia näin alussa mun ja oton suhteen. Sit kun me ruettiin tapailemaan IRL se ihastus kasvoi päivä päivältä. Lopulta en voinut kuvailla enää tunteitani ihastumisena, se mitä tunnen Ottoa kohtaan on sitä paljon syvempää.
Mä en oo kokenut rakkautta ennen mutta ei tämä ole sellaista kuin elokuvissa. Hyvinä päivinä rakkaus on elokuvia parempaa, huonoina päivinä tekee mieli pistää pillit pussiin. Otto on henkilö jota ilman en voi kuvitella eläväni ja mä uskon että hän tuntee samalla lailla mua kohtaan. Mä tykkään uskoa että maailmassa on jokaiselle se oikea. Jos on näin, Otto on se mun oikea.
Ihana postaus, jotenkin tosi koskettava ja aito! Pisteet siitä :) Päädyin muuten blogiisi ekaa kertaa ja täytyy kehua erityisesti kuvia ja ulkoasua! Kummatkin siistejä ja selkeitä, mutta ei tylsiä.
VastaaPoistahttp://hailoffashion.blogspot.com/
Iiris, kiitos paljon! :) se on vähän kinkkerää paljastaa tällasia asioita omasta yksityiselämästä mutta kerran kun päätin tehdä näin halusin tehdä sen kunnolla :--) ja kiitos kovasti positiivisesta palautteestasi muutenkin!
VastaaPoista