Naisten kymppi 22.5

Se oli siinä! 18 000 juoksijaa, junttirajat sekä mahtavempaa mahtavempi fiilis! Ei voi muuta kuin olla ylpeä itsestään. Me tehotytöt jaksettiin pysyä hölkässä koko sen kympin ajan ja vedettiin kukin myös omat loppukirimme. Maaliin saavuttiin vähän eri aikoihin sillä toiset jäi jälkeen juomapisteellä, toiset taas tienylityksessä. Tunnelma oli huippu ja huomasin pariin otteeseen että juoksen hymyssä suin, kyllä se on aika sanoinkuvailematonta kun suuri letka naisia juoksee hyvän asian puolesta kaikessa muussa kuin kilpailumielessä. Jos jonkin asian kuuluisi olla to do listalla niin se on aivan varmasti Naisten Kymppiin osallistuminen. Meikäläiset sovittiin jo että viimestään ens vuonna uudestaan ellei jo aikasemmin (kyllähän tässä helsinki midnight runkin on tulossa). Mäkin olin tyytyväinen kun nilkka kesti koko matkan eikä rakkuloita tullu. Sellanen haaveri sattui ennen lähtöä että mun ballerinat oli hangannu pikkuvarpaaseen rakon ja lähetettiin sitten otto ja tommi hakemaan mulle laastaria mutta ei ne sitä mulle saanu tuoda sillä mun piti itse mennä paikalle näyttämään haaverini sekä antamaan nimeni sekä syntymäaikani. Yhden vaivaisen laastarin takia! :--D Illalla avasin virallisesti myös terassikauteni kun parit otettiin reippautemme kunniaksi. Eiku ens vuonna uusiks!